Kesälaitumilla on vielä
tilaa, tervetuloa!
| Perustiedot | ||||||||||||||
Kuvien tekijänoikeudet kuuluvat Muulille. Kuvien kopiointi on ehdottomasti kielletty! Minulla ei ole myöskään lupaa antaa kuvaa muille käyttöön, koska kuva ei ole minun ottamani. | ||||||||||||||
| Siitoskäyttö ja jälkeläiset | ||||||||||||||
|
Carentoir's Jonayla on siitoskäytössä. Jonaylalla ei teetetä risteytysvarsoja. Jos haluat varsan Jonaylasta, lähetäthän sähköpostia niin sovitaan asiasta. Jonaylan varsat syntyvät Carentoir's kasvattajanimen alle. | ||||||||||||||
| Luonnekuvaus | ||||||||||||||
|
Jonayla on utelias, reipas ja rohkea poni. Se ei säiky turhia eikä arkaile tutustua uusiin ihmisiin ja poneihin. Se oppii nopeasti eikä pelkää uusia tilanteita. Se tuntuu ottavan kaiken omituisen uutena haasteena. Kaikkeen täytyy tutustua ja kaikkea täytyy kokeilla:) Jonttu oli jo varsana tunkemassa jokapaikkaan, se oli epätavallisen rohkea varsa jota ei ihan helpolla säikytetty. Jonayla on mukava yhteistyökumppani. Sen kanssa on mukava tutustua uusiin asioihin ja touhuta yleensäkin, sillä se yrittää aina parhaansa ja tahtoo miellyttää. Hoidettaessa Jonayla on kiltti ja rento. Se antaa harjata itsensä vastustelematta päätä myöden. Vatsan alta se saattaa välillä kutista, ja alkaa siirtyillä levottomasti, mutta mitä itse tekisit jos joku tulisi sinua vatsasta kutittamaan? Kaviot se nostaa nätisti, mutta alkaa helposti nojata kavioiden nostajaan jos putsaus kestää sen mielestä turhan kauan. Se ei yritäkiskoa jalkaansa vapaaksi, mutta nojaaminen on melkein yhtä toimiva keino. Pieneksi poniksi se painaa paljon:D Jonayla myös tykkää nostella hampaillaan hajoja harjapakista ja heitellä niitä ympäriinsä. Talutettaessa Jonayla on reipas ja energinen. Sillä on tapana hössöttää ja tuhista ja poukkoilla itsekseen. Se ei vastustele talutusta eikä yritä karata, vaan muuten vain pelleilee narun sallimissa rajoissa. Kiinni sidottuna Jonayla käyttäytyy mallikelpoisesti ainakin niin kauan kunnes sille kääntää selkänsä. Yksin narunperään jäätyään se keplottelee riimun päästään ja lähtee livohkaan. Useimmiten se suunnistaa kuitenkin ihmisten luokse... Tosin ei se helpolla kiinni anna. Se tulee ihan viereen, mutta jos yrität ottaa sen kiinni, se kipaisee aina senverran kauemmas ettet saa sitä millään napattua. Usein tällaista hippasleikkiä voi jatkua pitkäänkin ellei jollain satu olemaan makupaloja:) Samaa riimustapakenemistekniikkaa Jonttu käyttää tarhassa, siksipä sille on turha jättää tarhaan riimua päähän. Se hukkaa sen kumminkin. Jonttu on oikea vesipeto. Se nauttii pesusta ja seisoo vesisuihkun alla kaula pitkällä, korvat lerpalla ja toista takajalkaa lepuuttaen. Ollessaan velmulla päällä se saattaa napata vesiletkun hampaidensa väliin ja kastella hoitajansa. Osaapa tämä poni juodakin suoraan letkusta. Rannalla poni tykkää kahlailla ja roiskia. Se tykkää erityisesti kuopia jalallaan vettä. Uiminenkin onnistuu, mutta ominpäin Jonttu ei uimaan lähde vaan haluaa mukaansa aina ihmiskaverin. Ompa tämä neiti joskus lössähtänyt makaamaankin rantaveteen. Ja vedessä leikkimisen jälkeen mennään tietenkin hiekalle piehtaroimaan. Ja senjälkeen ruskea poni onkin likaisenharmaa:D Satuloitaessa Jonttu vähän pullistelee, mutta ei sen pahemmin vastustele. Kuolainten kanssa on vähän peliä, mutta pienellä houkuttelulla suitsetkin menevät päähän hienosti. Loimien ja suojien kanssa ei ole mitään ongelmaa. Jonttu tuskin kiinnittää niihin ja niiden laittamiseen mitään huomiota. Tosin se ei yhtään tykkää siitä että sillä on häntäsuoja, vaan huiskii hännällään ja koittaa irroittaa mokoman kapistuksen. Ratsastettaessa Jonttu on reipas, eteenpäinpyrkivä, herkkä ja ketterä. Jonttu tekee aina parhaansa, mutta mikään ei estä sitä välillä iloittelemasta pukkien ja muun hösellyksen merkeissä. Jontulla riittää intoa ja energiaa, mutta kunhan ratsastaja saa ponin motivoitua käyttämään energiaa oikeaan asiaan, Jonttu on unelmaponi:D Välillä se pelleilee, mutta on helposti suostuteltavissa:) Alkuverryttely Jontulla on mielenkiintoinen kokemus. Tuhistaan, pörhötetään, hirnutaan, ravistellaan ja ravaillaan. Poni ei juurikaan vastustele ohjia eikä pohkeita, mutta aina tilaisuuden tullen se pelleilee ja pöhköilee. Kunhan alkuverryttely on saatu hoidettua ja aloitetaan kunnon harjoittelu, Ayla alkaa keskittyä tekemisiinsä. Esteillä Ayla on parhaimmillaan, se kulkee kuin ihmisen mieli, hyppää lähes mistä kulmasta tahansa, kääntyy ketterästi, ei jää turhia pörhistelemään kummallisen esteen eteen ja menee eikä meinaa. Tamma rakastaa hyppäämistä ja heti esteen nähtyään se alkaa pyöritellä korviaan ja liikkua reippaammin. Joskus sitä kannattaa hieman hillitä, sillä jos vauhti kasvaa ihan kaameaksi, takajalat kolisevat herkästi puomeihin. Ayla yrittää parhaansa ja hyppää esteet reilulla ilmavaralla ja venyttää itsensä välillä lähes mahdottomiin suorituksiin. Tämän ponin kanssa uskaltaa ottaa riskejä^^ Kouluratsastusta Ayla tuntuu pitävän tylsänä. Se tekee mitä käsketään, mutta innokkuudesta ei voi puhua. Ayla kulkee useimmiten nätisti peräänannossa eikä temppuile juuri koskaan, mutta sitä saa selvästi hoputtaa ja komentaa enemmän kouluradalla ja tavallisilla tunneilla joilla esteitä ei ole näköpiirissä. Tuntuu kuin puolet sen eteenpäinpyrkimyksestä ja energiasta vajoaisi kouluradan pohjaan:D Hidastempoisuus ei ole Aylan juttu. Nopeampitempoiset harjoitukset ja vaihtelu saavat siihen vähän vauhtia, mutta silti voi rehellisesti sanoa että Aylalla on paremmat taipumukset esteradalle. Maastossa ja etenkin maastoesteillä Ayla on oma reipas itsensä. Se rakastaa pitkiä laukkoja ja tuntuu kokoajan olevan lentoon lähdössä. Se ei paina ohjalle eikä yritä ryöstää, vaan tottelee herkästi. Yksi sen maastospesiaaleista on ilopukit joita se tunkee jokaväliin etenkin pitkien laukkojen jälkeen. Maastoesteillä Ayla innostuu joskus vähän pukittelemaan liikaakin jolloin ratsastajalla on tekemistä saada poni takaisin ruotuun. Kilpailuissa ja uusissa paikoissa Ayla on heti pää viidentenä jalkana tutustumassa muihin, hirnumassa vanhoille tutuille ja vinkumassa uusille tuttavuuksille. Isottelijoille näytetään kaapin paikka vaikka kavioilla jos ei muuten. Radalle päästyään se yleensä unohtaa turhan hösellyksen, mutta lämmittelyssä ja muutenkin kisapaikalla Ayla on välillä ärsyttävää seuraa:D Sen keskittyminen herpaantuu vähänväliä ja se tuntuu katselevan kaikkea yhtäaikaa... Kaikkea paitsi sitä mitä sen pitäisi tehdä. Kuljetuksesta Ayla ei ole moksiskaan. Se kävelee useimmiten oikein kiltisti koppiin/autoon ellei se sitten halua tosissaan pelleillä. Se ei tykkää yhtään jos se joutuu jakamaan pikkukopin jonkun toisen ponin kanssa. Ayla tarvitsee tilaa:) Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa Ayla on oma veikeä itsensä. Ensinmainittua se tosin tuntuu katselevan kulmiensa alta epäluuloisesti, mutta ei vastustele hoitotoimenpiteitä. Ainoa mitä se syvästi vihaa, on hampaiden raspaus. Silloin tavallisesti niin mukautuvainen ja helppo poni muuttuu yhtäkkiä villipedoksi. Se ei tykkää yhtään kun sen suuta väännetään auki. Kengittäjän kanssa Ayla pitää hauskaa. Se heittelee tarvikkeita edestakaisin, tökkii turvallaan kengittäjää tai sitten nojaa tähän koko painollaan... Tai sitten keksii jotain muuta pirullista. Tarhassa kavereiden kanssa Jonayla on lauman kuningatar. Kukaan ei uskalla tulla sille ryttyilemään. Ayla osaa pitää puolensa ja tarpeen mukaan puolustaa oikeuksian näyttämällä kavioita pyrkyreille. Neiti näytti kaapin paikan jo varsana eikä lannistunut vaikka saikin aluksi kipeitä näykkäisyjä. Oli koomista katsottavaa kun puolenvuoden ikäinen varsa kurittaa aikuista shetlanninponia:D Ayla yrittää joskus pomottaa isompiakin hevosia, mutta silloin pikkuponi saa poikkeuksetta kyytiä. Valitsin Sincerelle sulhasen (ja Jonaylalle isän) tarkkaan, sillä halusin (kuten kaikki varmasti haluavat) hyväluonteisen, rohkean, hyvärakenteisen, hyväpäisen ja tervejalkaisen varsan jolta voisi odottaa suuria. Näyttää siltä että valinta osui nappiin, Jonayla omaa reilun, rehellisen ja kiltin luonteen, sopivasti rohkeutta ja temperamenttia sekä aimo annoksen kykyjä ja sisua. | ||||||||||||||
| Sukutaulu & selvitys | ||||||||||||||
Ayla on puhdasrotuinen gotlanninruss. Aylan sukutaulu on isän puolelta täynnä hieman harvinaisempikin nimiä Russimaailmassa. Aylan isä, Tobias TP on luonteeltaan reipas, energinen ja ponimainen. Tavatessaan Sinceren poika oli vielä melko nuori, mutta silti se oli jo ehtinyt tutustua kilpakenttiin ja hankkia jopa muutamia sijoituksiakin. Tobiaksen sukutaulusta löytyy erittäin mielenkiintoisia tapauksia.Alfons SKP on energinen tapaus. Se on kilpaillut ahkerasti ja menestyksekkäästi Laukkajaoksen ponilaukkakilpailuissa, eikä valjakkoajokaan ihan outoa puuhaa sille ole. Päätoimeltaan Alfons on laukkaponi ja sillä onkin upeat pitkät askeleet ja sisukas luonne. Laukkarin taitojaan Alfons tuskin on perinyt isältään, sillä Kreifauksen Krefi tunnetaan vahvaluonteisena ja tulisena raviponina. Poni on startannut monta kertaa kärryjen edessä ja ihan mukavia aikojakin on tullut. Krefi on myös ratsukoulutettu ja käynyt jopa vähän kisannutkin kouluratsastuksessa. Alfonsin emä, kaunis Lottie B kilpailee poikansa tavoin laukkakilpailuissa. Tammalla on hieman itsepäinen luonne, mutta yleisestiottaen se on luotettava ja mukava. Lottie on myös esitellyt jonkinverran taitojaan valjakkoajossa ja esteradalla. PF Jungfru, Tobiaksen emä, on kilttiluonteinen russitamma. Se on kilpaillut paljon esteillä ja menestynytkin mukavasti. Tammalla riittää into ja kapasiteetti vaikeampiinkin esteratoihin ja maastoesteisiinkin. PF Jungfru on hyväluonteinen esteratsu. Liekö perinyt innostuksensa ja taitonsa esteille emältään, RM Tingelingiltä, kauniilta estepainoitteiseltatammalta jolta kyllä löytyy temperamenttia ja vauhtia, mutta myös taitoa ja ketteryyttä esteradoilla. Isältään GF Trollknappenilta Jungfru on perinyt ainakin hieman helpomman ja leikkisän, russimaisen luonteensa. Aylan emä, Carentoir's Sincere on yksi Carentoir's russien kantaponeista. Sincere on niittänyt mainetta niin este- kuin kouluradoillakin eikä taatusti ole jättänyt ketään kylmäksi. Tammalla oli kapasiteettia vaikka mihin, ja se rakasti kilpailemista. Se oli luonteeltaan veikeä, ihmisrakas ja ystävällinen ja periytti luonnettaan ja taitojaan myös jälkeläisilleen. Sinceren isä, Coctail's Sjofarare oli suosittu jalostusori. Tämä vahvaluontoinen poni saavutti elämänsä aikana mm. Ktk III ja YLA 2 palkinnot sekä Vir Mva ja Ch arvonimet. Se myös kilpaili ahkerasti monissa lajeissa ja menestyikin hyvin. Sjofararen suvusta löytyy useita kuuluisiakin virtuaaliseen russimaailmaan vahvasti vaikuttaneita nimiä. Sjofararen sukutaulu kuvastaa virtuaalirussien vanhaa linjaa, josta löytyy mm. Get a Men, S.H. Teguilan ja Peminic Ressin kaltaisia nimiä, jotka jokainen virtuaalirussikasvattaja tuntee ja tietää niiden menestystarinat niin jalostuksessa kuin kilpakentilläkin. Niistä ei erikseen tarvitse kertoa! Isänsä puolelta Sincere on perinyt kapasiteettinsa kilparadoilla ja hieman temperamenttiakin. Sinceren emä, Roora on koko Carentoir's russien joukon emo. Kaikki Carentoir's russit ovat lähtöisin kolmesta Rooran varsasta, joista yksi on Carentoir's Sincere. Roora oli pitkälti tavallinen tuntiponi jolla kilpailtiin silloin tällöin ja menestystäkin tuli ihan mukavasti. Roora oli luonteeltaan omapäinen vekkuli, jolta ei rohkeutta eikä uteliaisuutta puuttunut. Roora on periyttänyt kaikille varsoilleen rohkean, ystävällisen ja pirteän luonteen. Rooran isä oli temperamenttinen Fridolfevm, joka kilpaili jonkinverran kenttäratsastuksessa. Rocitaevm, Rooran emä, taas oli rauhallinen, ystävällinen ja mukava tuntiponi ja rakastettava lastenratsu, eikä se kilpaillut koskaan. Rocitan rakastettava luonne on yhä kuitenkin havaittavissa sen jälkeläisissä. | ||||||||||||||
| Kilpailukalenteri | ||||||||||||||
|
Ayla on estepainoitteinen, joten sen kanssa luonnollisesti kierrellään eniten estekilpailuissa.
Esteratsastuskilpailut
Kouluratsastuskilpailut
Maastoesteratsastuskilpailut
Kenttäratsastuskilpailut |
